Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ulahdus (39)

  1. ulahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈulɑhdus/
  • tavutus: u‧lah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ulahdus ulahdukset
genetiivi ulahduksen ulahdusten
ulahduksien
partitiivi ulahdusta ulahduksia
akkusatiivi ulahdus;
ulahduksen
ulahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ulahduksessa ulahduksissa
elatiivi ulahduksesta ulahduksista
illatiivi ulahdukseen ulahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulahduksella ulahduksilla
ablatiivi ulahdukselta ulahduksilta
allatiivi ulahdukselle ulahduksille
muut sijamuodot
essiivi ulahduksena ulahduksina
translatiivi ulahdukseksi ulahduksiksi
abessiivi ulahduksetta ulahduksitta
instruktiivi ulahduksin
komitatiivi ulahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ulahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ulahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä ulahtaa (ulahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ulahdus Kielitoimiston sanakirjassa