uljuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauljuus (40)
- se, että on uljas
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈuljuːs/
- tavutus: ul‧juus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uljuus | uljuudet |
genetiivi | uljuuden | uljuuksien |
partitiivi | uljuutta | uljuuksia |
akkusatiivi | uljuus; uljuuden |
uljuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uljuudessa | uljuuksissa |
elatiivi | uljuudesta | uljuuksista |
illatiivi | uljuuteen | uljuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uljuudella | uljuuksilla |
ablatiivi | uljuudelta | uljuuksilta |
allatiivi | uljuudelle | uljuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uljuutena | uljuuksina |
translatiivi | uljuudeksi | uljuuksiksi |
abessiivi | uljuudetta | uljuuksitta |
instruktiivi | – | uljuuksin |
komitatiivi | – | uljuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | uljuude- | |
vahva vartalo | uljuute- | |
konsonantti- vartalo |
uljuut- |
Etymologia
muokkaasanan uljas vartalosta ulj- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on uljas
|
Aiheesta muualla
muokkaa- uljuus Kielitoimiston sanakirjassa