ulkoiluttaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ulkoiluttaja (10)
- henkilö, joka ulkoiluttaa jotakin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈulkoi̯ˌlut̪ːɑjɑ/
- tavutus: ul‧koi‧lut‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulkoiluttaja | ulkoiluttajat |
| genetiivi | ulkoiluttajan | ulkoiluttajien (ulkoiluttajain) |
| partitiivi | ulkoiluttajaa | ulkoiluttajia |
| akkusatiivi | ulkoiluttaja; ulkoiluttajan |
ulkoiluttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulkoiluttajassa | ulkoiluttajissa |
| elatiivi | ulkoiluttajasta | ulkoiluttajista |
| illatiivi | ulkoiluttajaan | ulkoiluttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulkoiluttajalla | ulkoiluttajilla |
| ablatiivi | ulkoiluttajalta | ulkoiluttajilta |
| allatiivi | ulkoiluttajalle | ulkoiluttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulkoiluttajana | ulkoiluttajina |
| translatiivi | ulkoiluttajaksi | ulkoiluttajiksi |
| abessiivi | ulkoiluttajatta | ulkoiluttajitta |
| instruktiivi | – | ulkoiluttajin |
| komitatiivi | – | ulkoiluttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulkoiluttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka ulkoiluttaa jotakin
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- ulkoiluttaja Kielitoimiston sanakirjassa