ulostuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaulostuttaminen (38)
- teonnimi verbistä ulostuttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ulostuttaminen | ulostuttamiset |
genetiivi | ulostuttamisen | ulostuttamisten ulostuttamisien |
partitiivi | ulostuttamista | ulostuttamisia |
akkusatiivi | ulostuttaminen; ulostuttamisen |
ulostuttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ulostuttamisessa | ulostuttamisissa |
elatiivi | ulostuttamisesta | ulostuttamisista |
illatiivi | ulostuttamiseen | ulostuttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ulostuttamisella | ulostuttamisilla |
ablatiivi | ulostuttamiselta | ulostuttamisilta |
allatiivi | ulostuttamiselle | ulostuttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ulostuttamisena (ulostuttamisna) |
ulostuttamisina |
translatiivi | ulostuttamiseksi | ulostuttamisiksi |
abessiivi | ulostuttamisetta | ulostuttamisitta |
instruktiivi | – | ulostuttamisin |
komitatiivi | – | ulostuttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ulostuttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ulostuttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi ulostuttaa + johdin -minen