uneksija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauneksija (12)
- henkilö, joka uneksii
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈunekˌsijɑ/
- tavutus: u‧nek‧si‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uneksija | uneksijat |
| genetiivi | uneksijan | uneksijoiden uneksijoitten (uneksijain) |
| partitiivi | uneksijaa | uneksijoita |
| akkusatiivi | uneksija; uneksijan |
uneksijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uneksijassa | uneksijoissa |
| elatiivi | uneksijasta | uneksijoista |
| illatiivi | uneksijaan | uneksijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uneksijalla | uneksijoilla |
| ablatiivi | uneksijalta | uneksijoilta |
| allatiivi | uneksijalle | uneksijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uneksijana | uneksijoina |
| translatiivi | uneksijaksi | uneksijoiksi |
| abessiivi | uneksijatta | uneksijoitta |
| instruktiivi | – | uneksijoin |
| komitatiivi | – | uneksijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uneksija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka uneksii
|
Aiheesta muualla
muokkaa- uneksija Kielitoimiston sanakirjassa