unettomuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaunettomuus (40)
- se, että on uneton; tila, jossa ihminen ei yrityksestään huolimatta nukahda toivottuun aikaan, pysy unessa tai hän herää jatkuvasti liian varhain
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈunet̪ˌt̪omuːs/
- tavutus: u‧net‧to‧muus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | unettomuus | unettomuudet |
| genetiivi | unettomuuden | unettomuuksien |
| partitiivi | unettomuutta | unettomuuksia |
| akkusatiivi | unettomuus; unettomuuden |
unettomuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | unettomuudessa | unettomuuksissa |
| elatiivi | unettomuudesta | unettomuuksista |
| illatiivi | unettomuuteen | unettomuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | unettomuudella | unettomuuksilla |
| ablatiivi | unettomuudelta | unettomuuksilta |
| allatiivi | unettomuudelle | unettomuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | unettomuutena | unettomuuksina |
| translatiivi | unettomuudeksi | unettomuuksiksi |
| abessiivi | unettomuudetta | unettomuuksitta |
| instruktiivi | – | unettomuuksin |
| komitatiivi | – | unettomuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | unettomuude- | |
| vahva vartalo | unettomuute- | |
| konsonantti- vartalo |
unettomuut- | |
Etymologia
muokkaasanan uneton vartalosta unettom- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on uneton
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- unettomuus Kielitoimiston sanakirjassa