Suomi muokkaa

Katso artikkeli Unikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

unikko (4-A)[1]

  1. mikä tahansa unikkojen sukuun (Papaver) kuuluva unikkokasvien laji tai sellaisen yksilö
    Unikonsiemeniä käytetään leivonnaisten maustamiseen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈunikːo/
  • tavutus: u‧nik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi unikko unikot
genetiivi unikon unikoiden
unikoitten
unikkojen
partitiivi unikkoa unikkoja
unikoita
akkusatiivi unikko;
unikon
unikot
sisäpaikallissijat
inessiivi unikossa unikoissa
elatiivi unikosta unikoista
illatiivi unikkoon unikkoihin
unikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi unikolla unikoilla
ablatiivi unikolta unikoilta
allatiivi unikolle unikoille
muut sijamuodot
essiivi unikkona unikkoina
unikoina
translatiivi unikoksi unikoiksi
abessiivi unikotta unikoitta
instruktiivi unikoin
komitatiivi unikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uniko-
vahva vartalo unikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • unikko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A