Katso artikkeli Unikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

unikko (4-A)[1]

  1. mikä tahansa unikkojen sukuun (Papaver) kuuluva unikkokasvien laji tai sellaisen yksilö
    Unikonsiemeniä käytetään leivonnaisten maustamiseen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈunikːo/
  • tavutus: u‧nik‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi unikko unikot
genetiivi unikon unikoiden
unikoitten
unikkojen
partitiivi unikkoa unikkoja
unikoita
akkusatiivi unikko;
unikon
unikot
sisäpaikallissijat
inessiivi unikossa unikoissa
elatiivi unikosta unikoista
illatiivi unikkoon unikkoihin
unikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi unikolla unikoilla
ablatiivi unikolta unikoilta
allatiivi unikolle unikoille
muut sijamuodot
essiivi unikkona unikkoina
unikoina
translatiivi unikoksi unikoiksi
abessiivi unikotta unikoitta
instruktiivi unikoin
komitatiivi unikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uniko-
vahva vartalo unikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • unikko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A