Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

universaali (5) (komparatiivi universaalimpi, superlatiivi universaalein) (taivutus [luo])

  1. yleispätevä, yleismaailmallinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈuniˌʋersɑːli/
  • tavutus: u‧ni‧ver‧saa‧li

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

universaalitiede

Aiheesta muualla muokkaa

Substantiivi muokkaa

universaali (5)

  1. (kielitiede) kaikissa kielissä esiintyvä ilmiö
  2. (filosofia) yleiskäsite

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi universaali universaalit
genetiivi universaalin universaalien
(universaalein)
partitiivi universaalia universaaleja
akkusatiivi universaali;
universaalin
universaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi universaalissa universaaleissa
elatiivi universaalista universaaleista
illatiivi universaaliin universaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi universaalilla universaaleilla
ablatiivi universaalilta universaaleilta
allatiivi universaalille universaaleille
muut sijamuodot
essiivi universaalina universaaleina
translatiivi universaaliksi universaaleiksi
abessiivi universaalitta universaaleitta
instruktiivi universaalein
komitatiivi universaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo universaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa