upset

Englanti

Adjektiivi

upset (komparatiivi more upset, superlatiivi most upset)

1. poissa tolaltaan (järkyttynyt; onneton; huolissaan; tuohtunut, suuttunut)
2. kumollaan oleva
3. (vatsasta) sekaisin

Substantiivi

upset (monikko upsets)

1. kumoaminen
2. odottamaton häviö t. voitto
3. järkyttyneisyys, huoli, levottomuus, pettymys, poissa tolaltaan olo

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	upsets
part. prees.	upsetting
imp. & part. perf.	upset

upset

1. järkyttää, saattaa pois tolaltaan
2. kaataa kumoon, kumota
3. tehdä tyhjäksi
4. kaatua kumoon, kumoontua