urkinta

Suomi

Substantiivi

urkinta (9-J)

urkkiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈurkint̪ɑ/
tavutus: ur‧kin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	urkinta	urkinnat
genetiivi	urkinnan	urkintojen (urkintain)
partitiivi	urkintaa	urkintoja
akkusatiivi	urkinta; urkinnan	urkinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	urkinnassa	urkinnoissa
elatiivi	urkinnasta	urkinnoista
illatiivi	urkintaan	urkintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	urkinnalla	urkinnoilla
ablatiivi	urkinnalta	urkinnoilta
allatiivi	urkinnalle	urkinnoille
muut sijamuodot
essiivi	urkintana	urkintoina
translatiivi	urkinnaksi	urkinnoiksi
abessiivi	urkinnatta	urkinnoitta
instruktiivi	–	urkinnoin
komitatiivi	–	urkintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	urkinna-
vahva vartalo	urkinta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. urkkiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

urkinta Kielitoimiston sanakirjassa