urkkija
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
urkkija (12)
- henkilö, joka urkkii
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈurkːijɑ/
- tavutus: urk‧ki‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urkkija | urkkijat |
| genetiivi | urkkijan | urkkijoiden urkkijoitten (urkkijain) |
| partitiivi | urkkijaa | urkkijoita |
| akkusatiivi | urkkija; urkkijan |
urkkijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urkkijassa | urkkijoissa |
| elatiivi | urkkijasta | urkkijoista |
| illatiivi | urkkijaan | urkkijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urkkijalla | urkkijoilla |
| ablatiivi | urkkijalta | urkkijoilta |
| allatiivi | urkkijalle | urkkijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urkkijana | urkkijoina |
| translatiivi | urkkijaksi | urkkijoiksi |
| abessiivi | urkkijatta | urkkijoitta |
| instruktiivi | – | urkkijoin |
| komitatiivi | – | urkkijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | urkkija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka urkkii
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- urkkija Kielitoimiston sanakirjassa