urkkija

Suomi

Substantiivi

urkkija (12)

henkilö, joka urkkii

Ääntäminen

IPA: /ˈurkːijɑ/
tavutus: urk‧ki‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	urkkija	urkkijat
genetiivi	urkkijan	urkkijoiden urkkijoitten (urkkijain)
partitiivi	urkkijaa	urkkijoita
akkusatiivi	urkkija; urkkijan	urkkijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	urkkijassa	urkkijoissa
elatiivi	urkkijasta	urkkijoista
illatiivi	urkkijaan	urkkijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	urkkijalla	urkkijoilla
ablatiivi	urkkijalta	urkkijoilta
allatiivi	urkkijalle	urkkijoille
muut sijamuodot
essiivi	urkkijana	urkkijoina
translatiivi	urkkijaksi	urkkijoiksi
abessiivi	urkkijatta	urkkijoitta
instruktiivi	–	urkkijoin
komitatiivi	–	urkkijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	urkkija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka urkkii

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

urkkija Kielitoimiston sanakirjassa