urkkiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaurkkiminen (38)
- teonnimi verbistä urkkia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urkkiminen | urkkimiset |
| genetiivi | urkkimisen | urkkimisten urkkimisien |
| partitiivi | urkkimista | urkkimisia |
| akkusatiivi | urkkiminen; urkkimisen |
urkkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urkkimisessa | urkkimisissa |
| elatiivi | urkkimisesta | urkkimisista |
| illatiivi | urkkimiseen | urkkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urkkimisella | urkkimisilla |
| ablatiivi | urkkimiselta | urkkimisilta |
| allatiivi | urkkimiselle | urkkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urkkimisena (urkkimisna) |
urkkimisina |
| translatiivi | urkkimiseksi | urkkimisiksi |
| abessiivi | urkkimisetta | urkkimisitta |
| instruktiivi | – | urkkimisin |
| komitatiivi | – | urkkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | urkkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
urkkimis- | |