urkuri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈurkuri/
- tavutus: ur‧ku‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | urkuri | urkurit |
genetiivi | urkurin | urkurien urkureiden urkureitten |
partitiivi | urkuria | urkureita urkureja |
akkusatiivi | urkuri; urkurin |
urkurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | urkurissa | urkureissa |
elatiivi | urkurista | urkureista |
illatiivi | urkuriin | urkureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | urkurilla | urkureilla |
ablatiivi | urkurilta | urkureilta |
allatiivi | urkurille | urkureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | urkurina | urkureina |
translatiivi | urkuriksi | urkureiksi |
abessiivi | urkuritta | urkureitta |
instruktiivi | – | urkurein |
komitatiivi | – | urkureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | urkuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka soittaa urkuja
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaadiplomiurkuri, kanttori-urkuri
Aiheesta muualla
muokkaa- urkuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6