Wikipedia
Katso artikkeli Urkuri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Urkuri

Substantiivi

muokkaa

urkuri (6)[1]

  1. henkilö, joka soittaa urkuja

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈurkuri/
  • tavutus: ur‧ku‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urkuri urkurit
genetiivi urkurin urkurien
urkureiden
urkureitten
partitiivi urkuria urkureita
urkureja
akkusatiivi urkuri;
urkurin
urkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi urkurissa urkureissa
elatiivi urkurista urkureista
illatiivi urkuriin urkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi urkurilla urkureilla
ablatiivi urkurilta urkureilta
allatiivi urkurille urkureille
muut sijamuodot
essiivi urkurina urkureina
translatiivi urkuriksi urkureiksi
abessiivi urkuritta urkureitta
instruktiivi urkurein
komitatiivi urkureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo urkuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

diplomiurkuri, kanttori-urkuri

Aiheesta muualla

muokkaa
  • urkuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6