utelija
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
utelija (12)
- henkilö, joka utelee
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈut̪eˌlijɑ/
- tavutus: u‧te‧li‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | utelija | utelijat |
| genetiivi | utelijan | utelijoiden utelijoitten (utelijain) |
| partitiivi | utelijaa | utelijoita |
| akkusatiivi | utelija; utelijan |
utelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | utelijassa | utelijoissa |
| elatiivi | utelijasta | utelijoista |
| illatiivi | utelijaan | utelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | utelijalla | utelijoilla |
| ablatiivi | utelijalta | utelijoilta |
| allatiivi | utelijalle | utelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | utelijana | utelijoina |
| translatiivi | utelijaksi | utelijoiksi |
| abessiivi | utelijatta | utelijoitta |
| instruktiivi | – | utelijoin |
| komitatiivi | – | utelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | utelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka utelee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- utelija Kielitoimiston sanakirjassa