uusija
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
uusija (12)
- henkilö, joka uusii jonkin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈuːsijɑ/
- tavutus: uu‧si‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uusija | uusijat |
| genetiivi | uusijan | uusijoiden uusijoitten (uusijain) |
| partitiivi | uusijaa | uusijoita |
| akkusatiivi | uusija; uusijan |
uusijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uusijassa | uusijoissa |
| elatiivi | uusijasta | uusijoista |
| illatiivi | uusijaan | uusijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uusijalla | uusijoilla |
| ablatiivi | uusijalta | uusijoilta |
| allatiivi | uusijalle | uusijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uusijana | uusijoina |
| translatiivi | uusijaksi | uusijoiksi |
| abessiivi | uusijatta | uusijoitta |
| instruktiivi | – | uusijoin |
| komitatiivi | – | uusijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uusija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka uusii jonkin
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- uusija Kielitoimiston sanakirjassa