uuttava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
uuttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uuttaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uuttava | uuttavat |
genetiivi | uuttavan | uuttavien (uuttavain) |
partitiivi | uuttavaa | uuttavia |
akkusatiivi | uuttava; uuttavan | uuttavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uuttavassa | uuttavissa |
elatiivi | uuttavasta | uuttavista |
illatiivi | uuttavaan | uuttaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uuttavalla | uuttavilla |
ablatiivi | uuttavalta | uuttavilta |
allatiivi | uuttavalle | uuttaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uuttavana | uuttavina |
translatiivi | uuttavaksi | uuttaviksi |
abessiivi | uuttavatta | uuttavitta |
instruktiivi | – | uuttavin |
komitatiivi | – | uuttavine |