uuttu

Katso myös: Uuttu

Suomi

Substantiivi

uuttu (1-C)

eräiden lajien pesinnässään käyttämä linnunpönttö

Ääntäminen

IPA: /ˈuːt̪ːu/

tavutus: uut‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uuttu	uutut
genetiivi	uutun	uuttujen
partitiivi	uuttua	uuttuja
akkusatiivi	uuttu; uutun	uutut
sisäpaikallissijat
inessiivi	uutussa	uutuissa
elatiivi	uutusta	uutuista
illatiivi	uuttuun	uuttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uutulla	uutuilla
ablatiivi	uutulta	uutuilta
allatiivi	uutulle	uutuille
muut sijamuodot
essiivi	uuttuna	uuttuina
translatiivi	uutuksi	uutuiksi
abessiivi	uututta	uutuitta
instruktiivi	–	uutuin
komitatiivi	–	uuttuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	uutu-
vahva vartalo	uuttu-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

mahdollisesti johdos ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitsevästä sanasta uu.^[1]

Käännökset

1. joidenkin lintulajien pesäpönttö

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

uuttukyyhky

Aiheesta muualla

uuttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: uuttaa

[1] Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: uuttaa

[1]