Katso myös: Uuttu

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uuttu (1-C)

  1. eräiden lajien pesinnässään käyttämä linnunpönttö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈuːt̪ːu/
  • tavutus: uut‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uuttu uutut
genetiivi uutun uuttujen
partitiivi uuttua uuttuja
akkusatiivi uuttu;
uutun
uutut
sisäpaikallissijat
inessiivi uutussa uutuissa
elatiivi uutusta uutuista
illatiivi uuttuun uuttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uutulla uutuilla
ablatiivi uutulta uutuilta
allatiivi uutulle uutuille
muut sijamuodot
essiivi uuttuna uuttuina
translatiivi uutuksi uutuiksi
abessiivi uututta uutuitta
instruktiivi uutuin
komitatiivi uuttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uutu-
vahva vartalo uuttu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • mahdollisesti johdos ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitsevästä sanasta uu.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • uuttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: uuttaa