vääjäämättömyys

Suomi

vääjäämättömyys (40)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vääjäämättömyys	vääjäämättömyydet
genetiivi	vääjäämättömyyden	vääjäämättömyyksien
partitiivi	vääjäämättömyyttä	vääjäämättömyyksiä
akkusatiivi	vääjäämättömyys; vääjäämättömyyden	vääjäämättömyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vääjäämättömyydessä	vääjäämättömyyksissä
elatiivi	vääjäämättömyydestä	vääjäämättömyyksistä
illatiivi	vääjäämättömyyteen	vääjäämättömyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vääjäämättömyydellä	vääjäämättömyyksillä
ablatiivi	vääjäämättömyydeltä	vääjäämättömyyksiltä
allatiivi	vääjäämättömyydelle	vääjäämättömyyksille
muut sijamuodot
essiivi	vääjäämättömyytenä	vääjäämättömyyksinä
translatiivi	vääjäämättömyydeksi	vääjäämättömyyksiksi
abessiivi	vääjäämättömyydettä	vääjäämättömyyksittä
instruktiivi	–	vääjäämättömyyksin
komitatiivi	–	vääjäämättömyyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vääjäämättömyyde-
vahva vartalo	vääjäämättömyyte-
konsonantti- vartalo	vääjäämättömyyt-

sanan vääjäämätön vartalosta vääjäämättöm- ja suffiksista -yys

1. se, että on vääjäämätön