väänteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaväänteleminen (38)
- teonnimi verbistä väännellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | väänteleminen | vääntelemiset |
genetiivi | vääntelemisen | vääntelemisten vääntelemisien |
partitiivi | vääntelemistä | vääntelemisiä |
akkusatiivi | väänteleminen; vääntelemisen |
vääntelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vääntelemisessä | vääntelemisissä |
elatiivi | vääntelemisestä | vääntelemisistä |
illatiivi | vääntelemiseen | vääntelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vääntelemisellä | vääntelemisillä |
ablatiivi | vääntelemiseltä | vääntelemisiltä |
allatiivi | vääntelemiselle | vääntelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vääntelemisenä (vääntelemisnä) |
vääntelemisinä |
translatiivi | vääntelemiseksi | vääntelemisiksi |
abessiivi | vääntelemisettä | vääntelemisittä |
instruktiivi | – | vääntelemisin |
komitatiivi | – | vääntelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vääntelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vääntelemis- |