vääpeli
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- ylikersanttia ylempi aliupseerin sotilasarvo
- muun muassa muonituksesta ja muusta huollosta vastaava sotilas.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋæːpeli/
- tavutus: vää‧pe‧li
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vääpeli | vääpelit |
| genetiivi | vääpelin | vääpelien vääpeleiden vääpeleitten |
| partitiivi | vääpeliä | vääpeleitä vääpelejä |
| akkusatiivi | vääpeli; vääpelin |
vääpelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vääpelissä | vääpeleissä |
| elatiivi | vääpelistä | vääpeleistä |
| illatiivi | vääpeliin | vääpeleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vääpelillä | vääpeleillä |
| ablatiivi | vääpeliltä | vääpeleiltä |
| allatiivi | vääpelille | vääpeleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vääpelinä | vääpeleinä |
| translatiivi | vääpeliksi | vääpeleiksi |
| abessiivi | vääpelittä | vääpeleittä |
| instruktiivi | – | vääpelein |
| komitatiivi | – | vääpeleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vääpeli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ruotsin sanasta väbel < saksan Webel, Weibel < muinaissaksalaisesta verbistä weibōn ’liikkua sinne tänne’[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- vääpeli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.