väijy

Suomi

Substantiivi

väijy (1)

mikä tahansa väijyjen sukuun (Myiodynastes) kuuluva tyrannien heimon lintulaji tai sellaisen yksilö

Ääntäminen

IPA: /ˈʋæi̯jy/
tavutus: väi‧jy

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	väijy	väijyt
genetiivi	väijyn	väijyjen
partitiivi	väijyä	väijyjä
akkusatiivi	väijy; väijyn	väijyt
sisäpaikallissijat
inessiivi	väijyssä	väijyissä
elatiivi	väijystä	väijyistä
illatiivi	väijyyn	väijyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	väijyllä	väijyillä
ablatiivi	väijyltä	väijyiltä
allatiivi	väijylle	väijyille
muut sijamuodot
essiivi	väijynä	väijyinä
translatiivi	väijyksi	väijyiksi
abessiivi	väijyttä	väijyittä
instruktiivi	–	väijyin
komitatiivi	–	väijyine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	väijy-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbistä väijyä < linnun tavasta hankkia ravintoa lentäviä hyönteisiä nappaamalla.^[1]

Käännökset

1. Myiodynastes-suvun lintu

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

costaricanväijy, isonokkaväijy, keltakulmaväijy, kimakkaväijy, naamioväijy, perunväijy, pikkuväijy, rosvoväijy, rotkoväijy, savanniväijy, tarhaväijy, trilliväijy, valkokulmaväijy, viiksiväijy, viiruväijy

Substantiivi

väijy (1)

(armeijaslangia) vartio

Verbi

väijy

(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä väijyä
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä väijyä
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä väijyä

Viitteet

↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 252. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.

[1] Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 252. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.

[1]