väijyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaväijyminen (38)
- teonnimi verbistä väijyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väijyminen | väijymiset |
| genetiivi | väijymisen | väijymisten väijymisien |
| partitiivi | väijymistä | väijymisiä |
| akkusatiivi | väijyminen; väijymisen |
väijymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väijymisessä | väijymisissä |
| elatiivi | väijymisestä | väijymisistä |
| illatiivi | väijymiseen | väijymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väijymisellä | väijymisillä |
| ablatiivi | väijymiseltä | väijymisiltä |
| allatiivi | väijymiselle | väijymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väijymisenä (väijymisnä) |
väijymisinä |
| translatiivi | väijymiseksi | väijymisiksi |
| abessiivi | väijymisettä | väijymisittä |
| instruktiivi | – | väijymisin |
| komitatiivi | – | väijymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väijymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väijymis- | |