väistänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä väistää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väistänyt väistäneet
genetiivi väistäneen väistäneiden
väistäneitten
partitiivi väistänyttä väistäneitä
akkusatiivi väistänyt; väistäneen väistäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi väistäneessä väistäneissä
elatiivi väistäneestä väistäneistä
illatiivi väistäneeseen väistäneisiin
väistäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi väistäneellä väistäneillä
ablatiivi väistäneeltä väistäneiltä
allatiivi väistäneelle väistäneille
muut sijamuodot
essiivi väistäneenä väistäneinä
translatiivi väistäneeksi väistäneiksi
abessiivi väistäneettä väistäneittä
instruktiivi väistänein
komitatiivi väistäneine