väistyvä
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
väistyvä (10)
- sellainen, joka on väistymäisillään tai jolla on tapana väistyä
- (perinnöllisyystiede) resessiivinen
Verbi muokkaa
väistyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä väistyä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väistyvä | väistyvät |
| genetiivi | väistyvän | väistyvien (väistyväin) |
| partitiivi | väistyvää | väistyviä |
| akkusatiivi | väistyvä; väistyvän |
väistyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väistyvässä | väistyvissä |
| elatiivi | väistyvästä | väistyvistä |
| illatiivi | väistyvään | väistyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väistyvällä | väistyvillä |
| ablatiivi | väistyvältä | väistyviltä |
| allatiivi | väistyvälle | väistyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väistyvänä | väistyvinä |
| translatiivi | väistyväksi | väistyviksi |
| abessiivi | väistyvättä | väistyvittä |
| instruktiivi | – | väistyvin |
| komitatiivi | – | väistyvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |