väive
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
väive (48)
- täiden lahkon niitä jäseniä, jotka eivät ime verta (vanhentunut alalahko Mallophaga)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋæi̯ʋeˣ/
- tavutus: väi‧ve
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väive | väiveet |
| genetiivi | väiveen | väiveiden väiveitten |
| partitiivi | väivettä | väiveitä |
| akkusatiivi | väive; väiveen |
väiveet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väiveessä | väiveissä |
| elatiivi | väiveestä | väiveistä |
| illatiivi | väiveeseen | väiveisiin väiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väiveellä | väiveillä |
| ablatiivi | väiveeltä | väiveiltä |
| allatiivi | väiveelle | väiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väiveenä | väiveinä |
| translatiivi | väiveeksi | väiveiksi |
| abessiivi | väiveettä | väiveittä |
| instruktiivi | – | väivein |
| komitatiivi | – | väiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väivee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väivet- | |
Käännökset muokkaa
1. täi, joka ei ime verta
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- väive Kielitoimiston sanakirjassa