välähteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavälähteleminen (38)
- teonnimi verbistä välähdellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | välähteleminen | välähtelemiset |
genetiivi | välähtelemisen | välähtelemisten välähtelemisien |
partitiivi | välähtelemistä | välähtelemisiä |
akkusatiivi | välähteleminen; välähtelemisen |
välähtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | välähtelemisessä | välähtelemisissä |
elatiivi | välähtelemisestä | välähtelemisistä |
illatiivi | välähtelemiseen | välähtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | välähtelemisellä | välähtelemisillä |
ablatiivi | välähtelemiseltä | välähtelemisiltä |
allatiivi | välähtelemiselle | välähtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | välähtelemisenä (välähtelemisnä) |
välähtelemisinä |
translatiivi | välähtelemiseksi | välähtelemisiksi |
abessiivi | välähtelemisettä | välähtelemisittä |
instruktiivi | – | välähtelemisin |
komitatiivi | – | välähtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | välähtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
välähtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi välähdellä + johdin -minen