väläyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaväläyttäminen (38)
- teonnimi verbistä väläyttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | väläyttäminen | väläyttämiset |
genetiivi | väläyttämisen | väläyttämisten väläyttämisien |
partitiivi | väläyttämistä | väläyttämisiä |
akkusatiivi | väläyttäminen; väläyttämisen |
väläyttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | väläyttämisessä | väläyttämisissä |
elatiivi | väläyttämisestä | väläyttämisistä |
illatiivi | väläyttämiseen | väläyttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | väläyttämisellä | väläyttämisillä |
ablatiivi | väläyttämiseltä | väläyttämisiltä |
allatiivi | väläyttämiselle | väläyttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | väläyttämisenä (väläyttämisnä) |
väläyttämisinä |
translatiivi | väläyttämiseksi | väläyttämisiksi |
abessiivi | väläyttämisettä | väläyttämisittä |
instruktiivi | – | väläyttämisin |
komitatiivi | – | väläyttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | väläyttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
väläyttämis- |