Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

välkähdys (39)

  1. välkähtäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋælkæhdys/
  • tavutus: väl‧käh‧dys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi välkähdys välkähdykset
genetiivi välkähdyksen välkähdysten
välkähdyksien
partitiivi välkähdystä välkähdyksiä
akkusatiivi välkähdys;
välkähdyksen
välkähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi välkähdyksessä välkähdyksissä
elatiivi välkähdyksestä välkähdyksistä
illatiivi välkähdykseen välkähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi välkähdyksellä välkähdyksillä
ablatiivi välkähdykseltä välkähdyksiltä
allatiivi välkähdykselle välkähdyksille
muut sijamuodot
essiivi välkähdyksenä välkähdyksinä
translatiivi välkähdykseksi välkähdyksiksi
abessiivi välkähdyksettä välkähdyksittä
instruktiivi välkähdyksin
komitatiivi välkähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo välkähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
välkähdys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä välkähtää (välkähd- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa