välkkä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (slangia, koulu-) välitunti
- Koht alkaa välkkä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋælkːæ/, [ˈʋælk̟ːæ]
- tavutus: välk‧kä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | välkkä | välkät |
| genetiivi | välkän | välkkien (välkkäin) |
| partitiivi | välkkää | välkkiä |
| akkusatiivi | välkkä; välkän |
välkät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | välkässä | välkissä |
| elatiivi | välkästä | välkistä |
| illatiivi | välkkään | välkkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | välkällä | välkillä |
| ablatiivi | välkältä | välkiltä |
| allatiivi | välkälle | välkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | välkkänä | välkkinä |
| translatiivi | välkäksi | välkiksi |
| abessiivi | välkättä | välkittä |
| instruktiivi | – | välkin |
| komitatiivi | – | välkkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | välkä- | |
| vahva vartalo | välkkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaalyhentynyt varhaisemmasta muodosta välkkäri[1]
Käännökset
muokkaa1. välitunti
|
Ks. välitunti |
Aiheesta muualla
muokkaa- välkkä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Heikki Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 26. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.