välttämä

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä välttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi välttämä välttämät
genetiivi välttämän välttämien
(välttämäin)
partitiivi välttämää välttämiä
akkusatiivi välttämä; välttämän välttämät
sisäpaikallissijat
inessiivi välttämässä välttämissä
elatiivi välttämästä välttämistä
illatiivi välttämään välttämiin
ulkopaikallissijat
adessiivi välttämällä välttämillä
ablatiivi välttämältä välttämiltä
allatiivi välttämälle välttämille
muut sijamuodot
essiivi välttämänä välttäminä
translatiivi välttämäksi välttämiksi
abessiivi välttämättä välttämittä
instruktiivi välttämin
komitatiivi välttämine