väsähtänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä väsähtää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väsähtänyt väsähtäneet
genetiivi väsähtäneen väsähtäneiden
väsähtäneitten
partitiivi väsähtänyttä väsähtäneitä
akkusatiivi väsähtänyt; väsähtäneen väsähtäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi väsähtäneessä väsähtäneissä
elatiivi väsähtäneestä väsähtäneistä
illatiivi väsähtäneeseen väsähtäneisiin
väsähtäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi väsähtäneellä väsähtäneillä
ablatiivi väsähtäneeltä väsähtäneiltä
allatiivi väsähtäneelle väsähtäneille
muut sijamuodot
essiivi väsähtäneenä väsähtäneinä
translatiivi väsähtäneeksi väsähtäneiksi
abessiivi väsähtäneettä väsähtäneittä
instruktiivi väsähtänein
komitatiivi väsähtäneine