väyryneniitti

Suomi

Väyryneniitti

Substantiivi

väyryneniitti (5-C)

1. eräs mineraali, jonka mineraalikaava on Mn₂₊Be(PO₄)(OH,F)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	väyryneniitti	–
genetiivi	väyryneniitin	–
partitiivi	väyryneniittiä	–
akkusatiivi	väyryneniitti; väyryneniitin	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	väyryneniitissä	–
elatiivi	väyryneniitistä	–
illatiivi	väyryneniittiin	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	väyryneniitillä	–
ablatiivi	väyryneniitiltä	–
allatiivi	väyryneniitille	–
muut sijamuodot
essiivi	väyryneniittinä	–
translatiivi	väyryneniitiksi	–
abessiivi	väyryneniitittä	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	väyryneniitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	väyryneniiti-
vahva vartalo	väyryneniitti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

nimetty vuonna 1947 suomalaisen geologin Heikki Väyrysen (1888–1956) mukaan

Käännökset

1. mineraali Mn₂₊Be(PO₄)(OH,F)

englanti: väyrynenite