vaakkuva

Suomi

Verbi

vaakkuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vaakkua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaakkuva	vaakkuvat
genetiivi	vaakkuvan	vaakkuvien (vaakkuvain)
partitiivi	vaakkuvaa	vaakkuvia
akkusatiivi	vaakkuva; vaakkuvan	vaakkuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaakkuvassa	vaakkuvissa
elatiivi	vaakkuvasta	vaakkuvista
illatiivi	vaakkuvaan	vaakkuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaakkuvalla	vaakkuvilla
ablatiivi	vaakkuvalta	vaakkuvilta
allatiivi	vaakkuvalle	vaakkuville
muut sijamuodot
essiivi	vaakkuvana	vaakkuvina
translatiivi	vaakkuvaksi	vaakkuviksi
abessiivi	vaakkuvatta	vaakkuvitta
instruktiivi	–	vaakkuvin
komitatiivi	–	vaakkuvine