vahingoittuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavahingoittuminen (38)
- teonnimi verbistä vahingoittua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vahingoittuminen | vahingoittumiset |
genetiivi | vahingoittumisen | vahingoittumisten vahingoittumisien |
partitiivi | vahingoittumista | vahingoittumisia |
akkusatiivi | vahingoittuminen; vahingoittumisen |
vahingoittumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vahingoittumisessa | vahingoittumisissa |
elatiivi | vahingoittumisesta | vahingoittumisista |
illatiivi | vahingoittumiseen | vahingoittumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vahingoittumisella | vahingoittumisilla |
ablatiivi | vahingoittumiselta | vahingoittumisilta |
allatiivi | vahingoittumiselle | vahingoittumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vahingoittumisena (vahingoittumisna) |
vahingoittumisina |
translatiivi | vahingoittumiseksi | vahingoittumisiksi |
abessiivi | vahingoittumisetta | vahingoittumisitta |
instruktiivi | – | vahingoittumisin |
komitatiivi | – | vahingoittumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vahingoittumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vahingoittumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vahingoittua + johdin -minen