vaikeroiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavaikeroiminen (38)
- teonnimi verbistä vaikeroida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaikeroiminen | vaikeroimiset |
genetiivi | vaikeroimisen | vaikeroimisten vaikeroimisien |
partitiivi | vaikeroimista | vaikeroimisia |
akkusatiivi | vaikeroiminen; vaikeroimisen |
vaikeroimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vaikeroimisessa | vaikeroimisissa |
elatiivi | vaikeroimisesta | vaikeroimisista |
illatiivi | vaikeroimiseen | vaikeroimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vaikeroimisella | vaikeroimisilla |
ablatiivi | vaikeroimiselta | vaikeroimisilta |
allatiivi | vaikeroimiselle | vaikeroimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vaikeroimisena (vaikeroimisna) |
vaikeroimisina |
translatiivi | vaikeroimiseksi | vaikeroimisiksi |
abessiivi | vaikeroimisetta | vaikeroimisitta |
instruktiivi | – | vaikeroimisin |
komitatiivi | – | vaikeroimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vaikeroimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vaikeroimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vaikeroida + johdin -minen