Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vaikku (1-A)

  1. (arkikieltä) korvavaha
    Onko sinulla vaikkua korvissa?

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑi̯kːu/
  • tavutus: vaik‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaikku vaikut
genetiivi vaikun vaikkujen
partitiivi vaikkua vaikkuja
akkusatiivi vaikku;
vaikun
vaikut
sisäpaikallissijat
inessiivi vaikussa vaikuissa
elatiivi vaikusta vaikuista
illatiivi vaikkuun vaikkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaikulla vaikuilla
ablatiivi vaikulta vaikuilta
allatiivi vaikulle vaikuille
muut sijamuodot
essiivi vaikkuna vaikkuina
translatiivi vaikuksi vaikuiksi
abessiivi vaikutta vaikuitta
instruktiivi vaikuin
komitatiivi vaikkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vaiku-
vahva vartalo vaikku-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vaikku Kielitoimiston sanakirjassa