Substantiivi

muokkaa

vaimennin (33-J)[1]

  1. (tekniikka) laite, jonka tarkoituksena on vaimentaa jotakin, esimerkiksi iskuja tai melua

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑi̯menːin/
  • tavutus: vai‧men‧nin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaimennin vaimentimet
genetiivi vaimentimen vaimentimien
vaimenninten
partitiivi vaimenninta vaimentimia
akkusatiivi vaimennin;
vaimentimen
vaimentimet
sisäpaikallissijat
inessiivi vaimentimessa vaimentimissa
elatiivi vaimentimesta vaimentimista
illatiivi vaimentimeen vaimentimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaimentimella vaimentimilla
ablatiivi vaimentimelta vaimentimilta
allatiivi vaimentimelle vaimentimille
muut sijamuodot
essiivi vaimentimena
(vaimenninna)
vaimentimina
translatiivi vaimentimeksi vaimentimiksi
abessiivi vaimentimetta vaimentimitta
instruktiivi vaimentimin
komitatiivi vaimentimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaimentime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vaimennin-

Etymologia

muokkaa

johdettu verbistä vaimentaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

iskunvaimennin, tärinänvaimennin, äänenvaimennin

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-J