vaimennin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑi̯menːin/
- tavutus: vai‧men‧nin
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaimennin | vaimentimet |
genetiivi | vaimentimen | vaimentimien vaimenninten |
partitiivi | vaimenninta | vaimentimia |
akkusatiivi | vaimennin; vaimentimen |
vaimentimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vaimentimessa | vaimentimissa |
elatiivi | vaimentimesta | vaimentimista |
illatiivi | vaimentimeen | vaimentimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vaimentimella | vaimentimilla |
ablatiivi | vaimentimelta | vaimentimilta |
allatiivi | vaimentimelle | vaimentimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vaimentimena (vaimenninna) |
vaimentimina |
translatiivi | vaimentimeksi | vaimentimiksi |
abessiivi | vaimentimetta | vaimentimitta |
instruktiivi | – | vaimentimin |
komitatiivi | – | vaimentimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vaimentime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vaimennin- |
Etymologia
muokkaajohdettu verbistä vaimentaa
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaiskunvaimennin, tärinänvaimennin, äänenvaimennin
Aiheesta muualla
muokkaa- vaimennin Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-J