vainoaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavainoaja (10)
- henkilö, joka vainoaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑi̯noˌɑjɑ/
- tavutus: vai‧no‧a‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vainoaja | vainoajat |
| genetiivi | vainoajan | vainoajien (vainoajain) |
| partitiivi | vainoajaa | vainoajia |
| akkusatiivi | vainoaja; vainoajan |
vainoajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vainoajassa | vainoajissa |
| elatiivi | vainoajasta | vainoajista |
| illatiivi | vainoajaan | vainoajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vainoajalla | vainoajilla |
| ablatiivi | vainoajalta | vainoajilta |
| allatiivi | vainoajalle | vainoajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vainoajana | vainoajina |
| translatiivi | vainoajaksi | vainoajiksi |
| abessiivi | vainoajatta | vainoajitta |
| instruktiivi | – | vainoajin |
| komitatiivi | – | vainoajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vainoaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka vainoaa
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- vainoaja Kielitoimiston sanakirjassa