vaivaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavaivaantuminen (38)
- teonnimi verbistä vaivaantua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaivaantuminen | vaivaantumiset |
| genetiivi | vaivaantumisen | vaivaantumisten vaivaantumisien |
| partitiivi | vaivaantumista | vaivaantumisia |
| akkusatiivi | vaivaantuminen; vaivaantumisen |
vaivaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaivaantumisessa | vaivaantumisissa |
| elatiivi | vaivaantumisesta | vaivaantumisista |
| illatiivi | vaivaantumiseen | vaivaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaivaantumisella | vaivaantumisilla |
| ablatiivi | vaivaantumiselta | vaivaantumisilta |
| allatiivi | vaivaantumiselle | vaivaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaivaantumisena (vaivaantumisna) |
vaivaantumisina |
| translatiivi | vaivaantumiseksi | vaivaantumisiksi |
| abessiivi | vaivaantumisetta | vaivaantumisitta |
| instruktiivi | – | vaivaantumisin |
| komitatiivi | – | vaivaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaivaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vaivaantumis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi vaivaantua + johdin -minen