vakavoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavakavoiminen (38)
- teonnimi verbistä vakavoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vakavoiminen | vakavoimiset |
genetiivi | vakavoimisen | vakavoimisten vakavoimisien |
partitiivi | vakavoimista | vakavoimisia |
akkusatiivi | vakavoiminen; vakavoimisen |
vakavoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vakavoimisessa | vakavoimisissa |
elatiivi | vakavoimisesta | vakavoimisista |
illatiivi | vakavoimiseen | vakavoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vakavoimisella | vakavoimisilla |
ablatiivi | vakavoimiselta | vakavoimisilta |
allatiivi | vakavoimiselle | vakavoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vakavoimisena (vakavoimisna) |
vakavoimisina |
translatiivi | vakavoimiseksi | vakavoimisiksi |
abessiivi | vakavoimisetta | vakavoimisitta |
instruktiivi | – | vakavoimisin |
komitatiivi | – | vakavoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vakavoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vakavoimis- |