vakiintuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavakiintuminen (38)
- teonnimi verbistä vakiintua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vakiintuminen | vakiintumiset |
| genetiivi | vakiintumisen | vakiintumisten vakiintumisien |
| partitiivi | vakiintumista | vakiintumisia |
| akkusatiivi | vakiintuminen; vakiintumisen |
vakiintumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vakiintumisessa | vakiintumisissa |
| elatiivi | vakiintumisesta | vakiintumisista |
| illatiivi | vakiintumiseen | vakiintumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vakiintumisella | vakiintumisilla |
| ablatiivi | vakiintumiselta | vakiintumisilta |
| allatiivi | vakiintumiselle | vakiintumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vakiintumisena (vakiintumisna) |
vakiintumisina |
| translatiivi | vakiintumiseksi | vakiintumisiksi |
| abessiivi | vakiintumisetta | vakiintumisitta |
| instruktiivi | – | vakiintumisin |
| komitatiivi | – | vakiintumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vakiintumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vakiintumis- | |