Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vakinaisuus (40)

  1. se, että on vakinainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑkiˌnɑi̯suːs/
  • tavutus: va‧ki‧nai‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakinaisuus vakinaisuudet
genetiivi vakinaisuuden vakinaisuuksien
partitiivi vakinaisuutta vakinaisuuksia
akkusatiivi vakinaisuus;
vakinaisuuden
vakinaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vakinaisuudessa vakinaisuuksissa
elatiivi vakinaisuudesta vakinaisuuksista
illatiivi vakinaisuuteen vakinaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakinaisuudella vakinaisuuksilla
ablatiivi vakinaisuudelta vakinaisuuksilta
allatiivi vakinaisuudelle vakinaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi vakinaisuutena vakinaisuuksina
translatiivi vakinaisuudeksi vakinaisuuksiksi
abessiivi vakinaisuudetta vakinaisuuksitta
instruktiivi vakinaisuuksin
komitatiivi vakinaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vakinaisuude-
vahva vartalo vakinaisuute-
konsonantti-
vartalo
vakinaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan vakinainen vartalosta vakinais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa