vakoilija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavakoilija (12)
- henkilö, joka vakoilee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑkoi̯ˌlijɑ/
- tavutus: va‧koi‧li‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vakoilija | vakoilijat |
genetiivi | vakoilijan | vakoilijoiden vakoilijoitten (vakoilijain) |
partitiivi | vakoilijaa | vakoilijoita |
akkusatiivi | vakoilija; vakoilijan |
vakoilijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vakoilijassa | vakoilijoissa |
elatiivi | vakoilijasta | vakoilijoista |
illatiivi | vakoilijaan | vakoilijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vakoilijalla | vakoilijoilla |
ablatiivi | vakoilijalta | vakoilijoilta |
allatiivi | vakoilijalle | vakoilijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vakoilijana | vakoilijoina |
translatiivi | vakoilijaksi | vakoilijoiksi |
abessiivi | vakoilijatta | vakoilijoitta |
instruktiivi | – | vakoilijoin |
komitatiivi | – | vakoilijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vakoilija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka vakoilee
Ks. vakooja |
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vakoilija Kielitoimiston sanakirjassa