vakoilu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavakoilu (2)
- vakoileminen; tiedon kerääminen salaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑkoi̯lu/
- tavutus: va‧koi‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vakoilu | vakoilut |
genetiivi | vakoilun | vakoilujen vakoiluiden vakoiluitten |
partitiivi | vakoilua | vakoiluita vakoiluja |
akkusatiivi | vakoilu; vakoilun |
vakoilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vakoilussa | vakoiluissa |
elatiivi | vakoilusta | vakoiluista |
illatiivi | vakoiluun | vakoiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vakoilulla | vakoiluilla |
ablatiivi | vakoilulta | vakoiluilta |
allatiivi | vakoilulle | vakoiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vakoiluna | vakoiluina |
translatiivi | vakoiluksi | vakoiluiksi |
abessiivi | vakoilutta | vakoiluitta |
instruktiivi | – | vakoiluin |
komitatiivi | – | vakoiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vakoilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaasotilasvakoilu, teollisuusvakoilu, vakoilujuttu, vakoilujärjestö, vakoilusatelliitti, vakoilutoiminta, vakoiluverkko, vastavakoilu, verkkovakoilu
Aiheesta muualla
muokkaa- vakoilu Kielitoimiston sanakirjassa