Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vakoilu (2)

  1. vakoileminen; tiedon kerääminen salaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑkoi̯lu/
  • tavutus: va‧koi‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakoilu vakoilut
genetiivi vakoilun vakoilujen
vakoiluiden
vakoiluitten
partitiivi vakoilua vakoiluita
vakoiluja
akkusatiivi vakoilu;
vakoilun
vakoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi vakoilussa vakoiluissa
elatiivi vakoilusta vakoiluista
illatiivi vakoiluun vakoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakoilulla vakoiluilla
ablatiivi vakoilulta vakoiluilta
allatiivi vakoilulle vakoiluille
muut sijamuodot
essiivi vakoiluna vakoiluina
translatiivi vakoiluksi vakoiluiksi
abessiivi vakoilutta vakoiluitta
instruktiivi vakoiluin
komitatiivi vakoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vakoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta vakoilla (vakoil- + -u)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

sotilasvakoilu, teollisuusvakoilu, vakoilujuttu, vakoilujärjestö, vakoilusatelliitti, vakoilutoiminta, vakoiluverkko, vastavakoilu, verkkovakoilu

Aiheesta muualla muokkaa

  • vakoilu Kielitoimiston sanakirjassa