Wikipedia
Katso artikkeli Vakoilu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

vakoilu (2)

  1. vakoileminen; tiedon kerääminen salaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑkoi̯lu/
  • tavutus: va‧koi‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakoilu vakoilut
genetiivi vakoilun vakoilujen
vakoiluiden
vakoiluitten
partitiivi vakoilua vakoiluita
vakoiluja
akkusatiivi vakoilu;
vakoilun
vakoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi vakoilussa vakoiluissa
elatiivi vakoilusta vakoiluista
illatiivi vakoiluun vakoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakoilulla vakoiluilla
ablatiivi vakoilulta vakoiluilta
allatiivi vakoilulle vakoiluille
muut sijamuodot
essiivi vakoiluna vakoiluina
translatiivi vakoiluksi vakoiluiksi
abessiivi vakoilutta vakoiluitta
instruktiivi vakoiluin
komitatiivi vakoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vakoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi vakoilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sotilasvakoilu, teollisuusvakoilu, vakoilujuttu, vakoilujärjestö, vakoilusatelliitti, vakoilutoiminta, vakoiluverkko, vastavakoilu, verkkovakoilu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vakoilu Kielitoimiston sanakirjassa