vakuutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavakuutteleminen (38)
- teonnimi verbistä vakuutella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vakuutteleminen | vakuuttelemiset |
genetiivi | vakuuttelemisen | vakuuttelemisten vakuuttelemisien |
partitiivi | vakuuttelemista | vakuuttelemisia |
akkusatiivi | vakuutteleminen; vakuuttelemisen |
vakuuttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vakuuttelemisessa | vakuuttelemisissa |
elatiivi | vakuuttelemisesta | vakuuttelemisista |
illatiivi | vakuuttelemiseen | vakuuttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vakuuttelemisella | vakuuttelemisilla |
ablatiivi | vakuuttelemiselta | vakuuttelemisilta |
allatiivi | vakuuttelemiselle | vakuuttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vakuuttelemisena (vakuuttelemisna) |
vakuuttelemisina |
translatiivi | vakuuttelemiseksi | vakuuttelemisiksi |
abessiivi | vakuuttelemisetta | vakuuttelemisitta |
instruktiivi | – | vakuuttelemisin |
komitatiivi | – | vakuuttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vakuuttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vakuuttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vakuutella + johdin -minen