valehteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavalehteleminen (38)
- teonnimi verbistä valehdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | valehteleminen | valehtelemiset |
genetiivi | valehtelemisen | valehtelemisten valehtelemisien |
partitiivi | valehtelemista | valehtelemisia |
akkusatiivi | valehteleminen; valehtelemisen |
valehtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | valehtelemisessa | valehtelemisissa |
elatiivi | valehtelemisesta | valehtelemisista |
illatiivi | valehtelemiseen | valehtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | valehtelemisella | valehtelemisilla |
ablatiivi | valehtelemiselta | valehtelemisilta |
allatiivi | valehtelemiselle | valehtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | valehtelemisena (valehtelemisna) |
valehtelemisina |
translatiivi | valehtelemiseksi | valehtelemisiksi |
abessiivi | valehtelemisetta | valehtelemisitta |
instruktiivi | – | valehtelemisin |
komitatiivi | – | valehtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | valehtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
valehtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi valehdella + johdin -minen