valeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavaleleminen (38)
- teonnimi verbistä valella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | valeleminen | valelemiset |
genetiivi | valelemisen | valelemisten valelemisien |
partitiivi | valelemista | valelemisia |
akkusatiivi | valeleminen; valelemisen |
valelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | valelemisessa | valelemisissa |
elatiivi | valelemisesta | valelemisista |
illatiivi | valelemiseen | valelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | valelemisella | valelemisilla |
ablatiivi | valelemiselta | valelemisilta |
allatiivi | valelemiselle | valelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | valelemisena (valelemisna) |
valelemisina |
translatiivi | valelemiseksi | valelemisiksi |
abessiivi | valelemisetta | valelemisitta |
instruktiivi | – | valelemisin |
komitatiivi | – | valelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | valelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
valelemis- |