validiteetti

Suomi

validiteetti (5-C)

se, että mitataan sitä mitä on tarkoitus mitata; se, että tutkitaan sitä ilmiötä tai osaa mitä on tarkoitus tutkia eikä jotain muuta

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	validiteetti	validiteetit
genetiivi	validiteetin	validiteettien (validiteettein)
partitiivi	validiteettia	validiteetteja
akkusatiivi	validiteetti; validiteetin	validiteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi	validiteetissa	validiteeteissa
elatiivi	validiteetista	validiteeteista
illatiivi	validiteettiin	validiteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	validiteetilla	validiteeteilla
ablatiivi	validiteetilta	validiteeteilta
allatiivi	validiteetille	validiteeteille
muut sijamuodot
essiivi	validiteettina	validiteetteina
translatiivi	validiteetiksi	validiteeteiksi
abessiivi	validiteetitta	validiteeteitta
instruktiivi	–	validiteetein
komitatiivi	–	validiteetteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	validiteeti-
vahva vartalo	validiteetti-
konsonantti- vartalo	-

1. se, että mitataan sitä mitä on tarkoitus mitata