valistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavalistuminen (38)
- teonnimi verbistä valistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valistuminen | valistumiset |
| genetiivi | valistumisen | valistumisten valistumisien |
| partitiivi | valistumista | valistumisia |
| akkusatiivi | valistuminen; valistumisen |
valistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valistumisessa | valistumisissa |
| elatiivi | valistumisesta | valistumisista |
| illatiivi | valistumiseen | valistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valistumisella | valistumisilla |
| ablatiivi | valistumiselta | valistumisilta |
| allatiivi | valistumiselle | valistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valistumisena (valistumisna) |
valistumisina |
| translatiivi | valistumiseksi | valistumisiksi |
| abessiivi | valistumisetta | valistumisitta |
| instruktiivi | – | valistumisin |
| komitatiivi | – | valistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
valistumis- | |