Substantiivi

muokkaa

valjuus (40)

  1. se, että on valju

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑljuːs/
  • tavutus: val‧juus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valjuus valjuudet
genetiivi valjuuden valjuuksien
partitiivi valjuutta valjuuksia
akkusatiivi valjuus;
valjuuden
valjuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi valjuudessa valjuuksissa
elatiivi valjuudesta valjuuksista
illatiivi valjuuteen valjuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valjuudella valjuuksilla
ablatiivi valjuudelta valjuuksilta
allatiivi valjuudelle valjuuksille
muut sijamuodot
essiivi valjuutena valjuuksina
translatiivi valjuudeksi valjuuksiksi
abessiivi valjuudetta valjuuksitta
instruktiivi valjuuksin
komitatiivi valjuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valjuude-
vahva vartalo valjuute-
konsonantti-
vartalo
valjuut-

Etymologia

muokkaa

sanan valju vartalosta valj- ja suffiksista -uus

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • valjuus Kielitoimiston sanakirjassa